Vakuuttavaa ja svengaavaa soittoa pidetään usein henkimaailman asiana. Vaikka soiton vakuuttavuus saattaa koostua myös tekijöistä, joita ei ole mahdollista eritellä, liittyy siihen lisäksi musiikillisia osa-alueita, jotka voidaan havainnollistaa ja joita voi harjoitella.
TIME on rytmiikan hienosäätöä, joka tuo ryhdin ja varmuuden. Hyvällä timellä eli “taimilla” tarkoitetaan sitä, että muusikko on hyvin mukana musiikin sykkeessä ja aavistaa mihin kohdin sykettä hänen tulee kohdistaa oma soittonsa. Ensin muusikon kannattaa opetella soittamaan “in the pocket”, tiukasti sykkeen keskellä. Sen jälkeen muusikko voi antaa lisäsävyä musiikin rytmiikkaan soittamalla tilanteen mukaan joko hivenen taakse tai eteen. Mitä enemmän muusikko panostaa timen harjoitteluun, sitä paremmin hän soittaa yhteen muiden muusikoiden kanssa.
GROOVE eli svengi, liittyy oleellisesti fraseeraukseen ja tuo soittoon lennokkuutta, intoa ja liikettä. Groove on sitä, kuinka muusikko tekee stemmastaan rytmisen kudelman suhteessa sykkeeseen – mikä kohta soitetaan hiljempaa, mikä lujempaa, mikä vähän eteen, mikä vähän taakse – aina tilanteen mukaan edeten.
SOUNDI lähtee ennen kaikkea soittajan kosketuksesta ja saa parhaimmillaan soittimen laulamaan ilmaisuvoimaisesti. Soundi syntyy soittimesta riippuen kosketuksesta sekä siitä, kuinka lujaa tai hiljaa nuotin sytyttää soimaan. Soundi on muusikon keskeinen harjoittelun kohde – jokaista biisiä voi lähestyä soundin kautta. Soundi syntyy ensisijaisesti muusikon mielessä – siinä minkälaista soundia muusikko treenillään tavoittelee. Soundi on hyvin paljon tekemisissä timen ja grooven kanssa. Time ja groove synnyttävät rytmin kudelmaa ja tuntua siitä, että tarina jatkuu. Soundi on silloin kuin kertojan ääni, joka voi kiehtoa lisää ja antaa syvyyttä niin melodialle kuin komppauksellekin.
SISÄINEN KUULEMINEN improvisoinnin apuna mahdollistaa läsnäolon, itseilmaisun, luontevuuden ja estää liialliseen kaavamaisuuteen rajoittumisen. Sisäinen kuuleminen mahdollistaa muusikolle valintojen tekemisen lennossa. Sisäistä kuulemista voi myös kuvailla esi-kuulemiseksi: muusikko on treenannut musiikin hahmottamista niin paljon, että hän voi tavallaan aavistaa, mihin hänen tekemänsä nuottivalinnat johtaisivat jo ennen kuin hän soittaa kulloisenkin improvisaationsa fraasin. Tätä voisi tietyllä tavalla kutsua myös pelisilmäksi.
Leirillä Kristian Wahlströmin vetämässä klinikassa kuullaan havainnollistavia soittoesimerkkejä siitä, mikä on näiden osatekijöiden merkitys ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Kaikista ilmiöistä esitellään harjoituksia, joiden avulla niiden hallintaa voidaan kehittää. Soittoesimerkit toteutetaan kitaralla, mutta klinikka soveltuu kaikille opiskelijoille instrumentista tai musiikkityylillisestä kiinnostuksesta riippumatta. Leirille kannattaa ilmoittautua NYT!